Mistäs sitä taasen aloittaisi :) Aloitetetaan vaikka siitä että harrikat ovat ihan jäätävän hirveässä kunnossa. Sulkasato on taas ajanut tämä geneettisesti kaljuuteen taipuvaiset ihan jäätävään kuntoon ja nämä normaalimmat yksilöt ovat ihan jees. Poikaset vaihtavat sukiaan vieläkin vaan todella hitaasti eikä mitään suurta sulkis spurttia ole vielä tullut vaikka merkit on olleet ilmassa jo pitkään. Odottavat varmaan jotain oikeaa ilmankosteutta?

Aratit ovat kevään kunniaksi aika aktiivisia ja saavat hermot kiristelemään vähän väliä. Foorumin kautta minuun otti yhteyttä pellen sisaruksen omistaja. Toivottavasti olisivat jossain lähimaastossa niin päästäisiin joskus vaikka näkemään. Siitä onkin aikaa kun olen sisaruksista ketään nähnyt.

Undulaatti on rohkeampi ja aktiiivsempi kuin ennen. Pitää paljon ääntä ja riekkuu hulluna. Nauttii pää alaspäin roikkumisesta ja lähtee lentoon usein juuri pää alaspäin roikkuen yhdellä jalalla killuen. Lentää lahjakkaasti mutta ei uskalla vieläkään laskeutua kovin moneen paikkaan. Ei vielä tule hakemaan herkkuja kädestä mutta se on työnalla.

Avot taasen ovat pesimävireessä. Tico huutaa aamuisin viisi minuuttia ihan kurkkusuorana jotta kaikki metsäneläimet tietävät että hän on täällä. Rita könyää omassa pesässään ja ilmeisesti on nyt muninut koska ei tullut enää tänään ulos. Näin pari yötä sitten unta että nyt tuli pitkästä aikaa hedelmöittyneet munat.... (joskin unessa niitä munia oli kyllä kolme)

Että tällaista täällä... Minulla on varmaan joku PMS syndrooma iskenyt ihan puskista koska eilen olin ihan valmis heittämään jokaisen elektronisen toimimattoman laitteen päin seinää ja tipuista ajattelin tehdä paistosta. Toivottavasti tänään olisi parempi päivä... :D