Avoparikaijat

Eclectus roratus ssp

Avoparikaija on vielä harvinainen lemmikkilintu Suomessa. Syytä siihen on vaikea keksiä, sillä laji on mitä mainioin: leikkisä, aktiivinen, oppivainen, eivätkä puhelahjatkaan ole huonoimmasta päästä. Avo on noin amatsonin kokoinen ja melko kevytrakenteinen pönäkkä lintu.


Avoparikaijan alalajit

Eri koulukuntien mukaan avoparikaijoja on noin 9 alalajia. Lintujen tunnistaminen tietyn alalajin edustajiksi on vaikeaa ainakin eräiden alalajien kohdalla. Koko ja paino yksistään ovat epäluotettavia määrityskeinoa, samoin väri, etenkin, jos ei ole mahdollisuutta vertailuun. Sen sijaan pään- ja kehonmuoto sekä erityisesti pyrstön pituuden suhde kokonaispituuteen on jo luotettavampi. Koiraat ovat hyvin samannäköisiä ja vain naarailla on selvemmät värierot.
Koon ja pyrstön pituuden voisi sanoa olevan suoraan pääteltävissä alalajin asuinalueen mukaan. Alueilla, joissa ei ole suuria vuodenaikaeroja eikä ravintoa joudu suuremmin etsimään, alalajit ovat pienempiä ja lyhyt-pyrstöisempiä. Pienempien alalajien sanotaan olevan myös luonteeltaan lempeämpiä.

Avoparikaijakoiras on pääosin vihreä, ja ylänokka on keltaisen tai oranssin värinen, alanokka musta. Siipien alapinnat ja kyljet ovat kirkkaan punaiset. Pään höyhenet ovat karvamaisia ja siksi lintu näyttää lähinnä pehmolelulta. Silmät aikuisella koiraalla ovat keskeltä tummat ja iiriksen reunat ovat oranssin tai punertavan väriset.

Naaras on pääasiassa punainen. Rinnan väri ja sinisen/violetin osan muoto vaihtelee eri alalajien mukaan. On myös alalajeja, joilla rinta on kauttaaltaan punainen. Nokka on musta. Silmien ympärillä on useasti sininen rengas. Silmät ovat keskeltä tummat kuten koiraalla, mutta iiriksen reunat ovat keltaiset tai oranssit. Naaraan selkä on viininpunainen.


Alalajit jaoteltuna naaraan rinnan värin mukaan:
Violettirintaisten ryhmä, ei sinistä silmärengasta
E.r. roratus (PLS Müller 1776)
E.r. vosmaeri (Rothschild 1922), keltainen pyrstön pää ja alaperä
E.r. westermani* kiistelty alalaji, ei havaintoja luonnossa (Finsch 1868)

Cobalt tai sinirintaisten ryhmä, ei keltaista höyhenistössä, sininen silmärengas
E.r, polychlorosis (Scopoli 1786)
E.r. solomonensis (Rothschild & Hartert 1901), pienin ja lyhytpyrstöisin, pää pyöreä
E.r.macgillivrayi (W Macgillvray 1914), kookkain ja pitkäpyrstöisin, leveäpäisin
E.r. aruensis (Forshaw 1858)
E.r. biaki (Hartert 1932)

Punarintaisten ryhmä, ei sinistä silmärengasta
E.r. rideli (A B Meyer 1882), keltainen pyrstön pää ja yläperä
E.r. cornelia (Bonaparte 1850), ei keltaista, lähes kokonaan punainen

 
Nuorella yksilöllä on tummat silmät, joissa ei selvää rengasta näkyvissä. Koiraspoikasen nokka on tumma. Tietyillä alalajeilla pyrstön pää saattaa olla oranssi ennen ensimmäistä sulkasatoa

Mitä vaatii?

Avoparikaija vaatii paljon tilaa ja nauttii lentämisestä. Linnulle on päivittäin annettava mahdollisuus lentää. Lemmikkinä avo on leikkisä ja tasaluonteinen. Päivän kohokohta on suihkupullon näyttäminen. Linnut rakastavat suihkuttelua ja riekkuvat orrella onnesta sekaisin. Suihkuttelu on erittäin tärkeä osa sulkapeitteen hoitoa ja liian vähäinen suihkuttelu voi väittämän mukaan johtaa pyrstösulkien haalenemiseen ja kuivumiseen, jopa katkeamiseen.

Avolle pitää tarjota paljon virikkeitä ja tekemistä. Lajilla on taipumus nyppimiseen.


Ruokavalio

Avojen ruokavalio poikkeaa huomattavasti muihin papukaijoihin verrattaessa (lurien ruokavaliosta osia, esim. nektarit ja kukat). Pääasiallinen ravinnonlähde on vihannekset, salaatit, juurekset, pähkinät, marjat ja hedelmät. Siemeniä voi tarjota pieniä määriä, mutta pellettiä ei suositella käytettävän. Keinotekoisia lisäaineita vältettävä. Lajilla on sanottu olevan korkea A-vitamiinin tarve, mutta toisaalta myös yliannostuksen vaara on suuri. Tästä syystä tälle lajille suositellaankin tarjottavan paljon karoteenia sisältäviä ruokia. Lisäravinteiden ja vitamiinienkin kanssa kannattaa olla tarkkana ja käyttää harkintaa, syöttääkö niitä lainkaan.
Avot eivät yleensä ole nirsoja ruuan suhteen, vaan syövät mukisematta jos jonkinmoisia sekoituksia ja mössöjä.


Terveys/sairaudet

Avoparikaijan nokka toimii usein indikaattorina oikeanlaisesta ravinnosta. Nokan kuuluu olla kiiltävä ja tasainen. Liuskottuminen ja värin muuttuminen on usein merkki jostain puutoksesta tai yliannoksesta. Avoilla on myös taipumus ”Toe Tapping”- ja ”Wing Flipping” -oireisiin. Toe Tapping näyttää siltä kuin lintu rummuttaisi tasaista tahtia varpaillaan ortta vasten. Varpaat siis suoristuvat ja koukistuvat aiheuttaen pientä nakuttavaa ääntä. Wing Flipping on jatkuvaa siipien nopealiikkeistä paukuttamista. Sitä ei pidä sekoittaa esim. veden ravisteluun. Syytä näihin ongelmiin ei osata vielä tarkasti sanoa, mutta terve ja hyvinvoiva lintu ei näistä ongelmista kärsi. Useasti tätä esiintyy pellettiravinnolla olevilla linnuilla ja yksilöillä, jotka saavat keinotekoisia vitamiineja. Yleinen oire ongelmista on myös ns. stressiraidat sulissa. Ne näkyvät tummina poikittaisjuovina selän ja siipien höyhenissä ja sulissa.

Käyttäytyminen

Toisinaan avoparikaijoja neuvotaan pidettävän pareittain, mutta toisten tietojen valossa ei sitä kuitenkaan suositella. Toisin kuin kuvitellaan, laji ei ole välttämättä yksiavioinen ja luonnossakin ne viettävät osan vuodesta erillään puolisostaan. Ongelmia saattaa syntyä, jos paria pidetään yhdessä jatkuvasti. Avoilla ei esiinny keväthuumaa, joka on tyypillinen esim. amatsoneilla, sillä linnut pesivät ympäri vuoden. Vain sadekausi rajoittaa pesimistä. Naaras on yleensä pariskunnassa se agressiivisempi ja määräävämpi osapuoli, harvemmissa tapauksissa koiras on dominoivassa asemassa. Pahimmillaan naaras saattaa jopa tappaa koiraan.

Avoparikaijoilla ei ole pakenemisviettiä, vaan vaaran uhatessa ne jähmettyvät. Useimmiten ne siis jäävät orrelle suolapatsaana, kun muut linnut lentävät päin häkin seiniä ja huutavat. Tämän taipumuksen vuoksi avoja on myös pidetty tyhminä ja yksinkertaisina lintuina. Sitä ne eivät totisesti ole. Oppimiskyky on mitä mainioin.

Avot ovat harvoin yhden ihmisen lintuja. Yleensä lintu hyväksyy helposti perheenjäsenet omakseen ja ongelmia tulee harvoin.

Avot ääntelevät erittäin monimuotoisesti. Yleensä ääntely on melko hiljaista ja käsittää erikoisia ääniä kurinoista piipityksiin. Lajia pidetään hiljaisena, mutta ääni nousee ympäristön hälyn mukaisesti. Varoitusääni on varista muistuttava rääkäisy, joka saa herkimmät ihmiset taatusti säpsähtämään. Vaikka lintua sanotaan hiljaiseksi, saattaa häirikköhuutamistakin esiintyä ja silloin äänenkäyttö saattaa muodostua ongelmaksi.

Essi Eksten (kaija) & Jarmo Manninen (jm)