Harlekiinipeippo

Pituus: 12,7
Paino: 16-17g

Harlekiinipeippo on helppo tunnistaa, koska siitä monivärisempää peippoa tuskin vastaan tulee. Harlekiinipeippojen värien kuvaileminen sanallisesti veisi niin paljon aikaa että en edes viitsi ryhtyä siihen. Kuvat puhukoot puolestaan.

Harlekiinipeipot elävät Australian pohjoisosissa, mutta ovat luonnossa käymässä harvinaisiksi. Harrastuslinnuista löytyy lukemattomia värikombinaatioita, mutta luonnon kannassakin on eri naaman ja rinnan värejä.

Tavanomaisimmat pään värit ovat punainen ja musta. Luonnosta löytyy myös ns. oranssi tai keltanaamaa. Rinnan väritys voi olla tumma siniliila tai ihan valkoinen. Myös ns. välimaasto eli lilac on yleinen väritys.

Terveys

Harlekiinipeipot eivät ole peipoista kaikkein helpoiten hengissä pidettäviä ja nillä on riesanaan alttius ilmapussipunkeille. Harlekiinipeipoilla on myös usein jodin puutteesta johtuvia ongelmia.

Tarpeet

Harlekiinipeippo tarvitsee monipuolista ruokaa ja harrastajan pitää olla valmis uhraamaan ajatuksia ruokinnalle. Pelkällä siemensekoituksella ei montaa vuotta lintuja hengissä pidetä. Harlekiinipeippoja pidetään usein pareittain, mutta se ei mielestäni ole ihan paras ratkaisu parvilinnulle. Jos pesittäminen ei ole tavoitteissa, on järkevää pitää koiras tai naarasparvea jolloin pesintä ja hormoonit eivät pääse äitymään niin pahaksi ongelmaksi.

Harlekiinipeipot ovat mahtavia lentäjiä ja vaativatkin tilaa. Suosittelisin harrikoille ainakin metrin levyistä häkkiä jos vapaaksi pääsyä ei ole mahdollista järjestää. Meillä peipot ovat 2,5m pitkässä ja 1,5m leveässä aviaariossa joka on lattiasta kattoon. Pesimähäkit ovat tietysti pienempiä.

Peipoilla olisi hyvä olla kylpymahdollisuus päivittäin. Omat peippomme ahmivat salaatteja suoraan purkista pari kappaletta viikossa. Jatkuvasti tarjolla on munankuoria ja ötökkäpateeta. Kananmunaa kausiluontoisesti. Kesällä tarjoillaan ulkoa kaikki mahdollinen vihreä mikä vaan käteen sattuu. Toisinaan viljelen myös banaanikärpäsiä harrikoiden popsittavaksi.

Pesittäminen

Pesittäminen on usein ongelmallista eikä sovellu ihan aloittelijoille. Usein poikasia hylätään jos edes hautominenkaan onnistuu. Monet kasvattajat käyttävätkin tästä syystä sijaisemoina eri lajien peippoja, mutta siihen meillä ei ole ainakaan vielä menty.

Pesäpönttö saisi olla tilava ja mahdollisimman pimeä. Pöntön availu ja tarkastaminen on syytä jättää tekemättä tai jos se on pakko suorittaa on kannettava myös se vastuu siitä että pesintä voi tästä syystä mennä pieleen.

Harrikat munivat yleensä 3-8 munaa jotka kuoriutuvat noin 14-16 päivän hautomisen jälkeen. Yleensä haudonta aloitetaan vasta kun koko määrä on saatu munittua jolloin poikaset kuoriutuvat samana päivänä tai parin päivän sisällä. 20-24 päivän ikäisinä poikaset tulevat ulos pöntöstä ja alkavat syödä itse melko pian. Kuuden viikon ikäisinä ne ovat täysin vieroitettuja.

Aikuisen värityksen harlekiinipeipot saavat vasta kuukausien päästä ja tästä syystä ei alle puolivuotiaita harlekiinejä myydä. Poikaspukuista harlekiinipeippoa ei tule ostaa eikä missään nimessä myydä. Tällöin sulkasato jää vajaaksi ja lintu viettää pahimmillaan vuoden tai pari poikaspukuisena. Kaikenlaisia muutoksia tulee välttää sulkasadon aikana.