Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Nokkavien sivut kuolivat omaan tylsyyteensä! Nyt jos jaksaisi blogin muodossa hiukka paremmin päivitellä kuulumisia ja juttuja. Potkikaa persauksille jos ei mitään tapahdu!

Tirpat asuvat Turussa pienessä keltaisessa omakotitalossa Isännän ja Emännän hellässä hoidossa. Lintuja minulla on ollut jo reilu 10 vuotta, mutta peippoharrastus on ihan uusi juttu.

Kylälijöitä....

Tää on pakko laittaa Jonnen riemuksi.



Jonne kun niin tykkää käydä ticon "käsittelyssä" aika-ajoin. Toiminnasta on kuvamateriaalia joka saattais olla suomen lainsäädännön mukaan epäsiveellistä ja tuomittavaa... Päädytään siis vain valokuviin jotka eivät paljasta todellista luonnetta tapahtumasta.


Rita myös intoutui tutkimaan kohtaloaan.... Eli leikkuulaudan ja keittiönpöydän antimia....

Lintuhuoneen päivitystä

Syksyllä ennen avojen sisääntuontia raksasin lintuhuoneen ja talven aikana pistin arattienkin asumuksen uusiksi.



Avolassa peipot joutuivat pienempään tilaan ja avot saivat lisätilaa (tietty jäi se avojen osuus kuvaamatta paremmin) Nyt on avolassa paljas lattia toisin kun näissä kuvissa. Terassimatto osoittautui hitaasti kuivuvaksi ja hyvin paskan itseensä kiinnittäväksi.



Arateilla on vieläkin lehdet pohjalla mutta meinaan niille testata tuota pellavaa... Avola saa pysyä paljaslattiaisena. Harrikoiden pohjan olen nyt peittänyt siementen kuorilla... Eli aina kun vaihdan siemenet niin vanhat kippaan lattialle. Siivouspäivänä sitten imen ne vesi-imurilla ja tyhjään roskiin... Kokeilu on vasta ekaa siivouskiertoa joten en tiedä miten toimii... :D


Arattilassa innostuin vähän heiluttelemaan sivellintä... Häkki jatkuu oikealle rappusten alle vielä tuplaten saman pätkän kun mitä kuvassa nyt näkyy... toki matalempana. Aratit saivat häkkiinsä pleksiseinän joka on sellainen samea/huurrettu, jottei tarvii kokoajan kattellat toisiaan ja ottaa matsia pleksin läpi. Nyt näkevät toisensa vain jos ovat molemmat lähellä seinää... Jos toinen on kaukana seinästä niin sitä ei näy olleskaan toiselle puolelle. Molemmilla on tehokkaat loisteputket omilla puolillaan ja ruokailu on nyt lattialta.

Lähipäivinä raksaan oven kaksiosaiseksi jotta molemmat voi avata ja lukita eri aikaan... Teen myös jonkun ruokakuppiviritelmän sellaiseksi että saa vieraatkin vaihdettua ruuat ilman että aratit raatelee kädet.

Kuvia pitkästä aikaa :)

On vähän jäänyt taasen tämäkin päivittely kun on niin paljon muuta murhetuttavaa...

Tico katkoi siis molemmista jaloista saman kynnen mutta sen jälkeen ei ole nyt mitään kauheuksia tapahtunut... kop kop kop!

Tällä hetkellä avohuone ja peippojen "alunen" on siis ilman lehtiä tai muita kuivikkeita. Kaikki paska läjähtää suoraan kakeliin ja siitä sen pesen harjan ja märkäimurin kanssa kerran pari viikossa. Etuna on että ei tule jätettä ja myös suuri etu on että ei pöllyä yhtään. Näin lintuhuoneen ilma pysyy todella paljon raikkaampana ja myös kosteus pysyy yllä kun lattian pesun jälkeen se jää aina hiukan kosteaksi. (toki ei tässä nyt ole mitään pakkasia ollutkaan)

Ohessa siis nyt jokunen kuva... Kattotaan jotain kokoelmia myöhemmin.. ;)

Rita osallistuu raksaamiseen...

Ticon pörhennys hamsterinaama

Ritan samanmoinen pörhistys...

Ritan ehdoton lemppari eli pesusienet... Käy tavis vamput tai tollaset hankaus sienet. Ne menee atomeiksi taisteluiden tiimellyksessä. Toisinaan maataan ihan selällään lattialla ja möyhennetään menemään.

Hah :D Sainpas molemmat kuvattua samalla oksalla...

Ai niin :D Tuli tämä köysihässäkkäpuukin taas elvytettyä kun syksyn tullen oksat kutistuivat kuivuessaan ja putoilivat reijistään pois. Rita vähän osallistui kasaamiseen nokkineen... Nyt on oksat ruuvailtu paikoilleen... seuraavaksi ne saa irti vaan syömällä.

Mysteeri nimeltä kynnet!

Nyt on meillä mysteeri ratkottavaksi... Avo koiras Tico katakisi kyntensä muutama viikko sitten. Oikean jalan lyhyemmän varpaan kynsi oli tohjona... Siis todella tohjona. Keskeltä kynttä katki ja verta koko maailmankaikkeus täynnä... No miettiä voi miltä näyttää kun liikkuva lintu on vuodattanut kynnestään tunnin pari verta oikeen urakalla ja samalla viipottanut huoneessa lattialla, orsilla, kaltereissa, ruokakupilla........ Silloin käytiin lekurilla paikkaamassa kun ei ollu kaliumpermanganaattia kotosalla enää jäljellä.

Nyt sitten sama tapahtui tänään mutta toiselle jalalle. Samainen lyhyt kynsi on nyt samalla tavalla katki samoista kohden ja verta ihan samanmoinen määrä. Nyt erona oli vaan se että minä olin paikalla kun tämä tapahtui. Enkä vieläkään tiedä mitä tapahtui.... Lintu lensi alas pöytätasolta ja lähti viipottamaan kellarissa muihin tiloihin.... Kun tuli takaisin (muutaman minuutin päästä) oli veriset jalat ja jalanjälkiä pitkin pystyi hyvin seuraamaan missä herra oli käynyt.

Nyt sitten se mysteeri osuus... Missä tämä aina tapahtuu?? Mihin se kynsi jää kärjestään?? Nyt luultavasti kynsi oli mennyt jo aiemmin särki ja itse suoni vahingoittui vasta tässä kauniissa heleässä ja sointuisassa laskeutumisessa kylppärin kaakelilattiaan.

Paikkasin taas linnun ja laitoin pimeään huineeseen kuljetusboksiin. Sillä ajalla soittoa muutamalle lintuihmiselle ja ticon omistajille... Tämän jälkeen suurennuslasi käteen ja koko kämpän tutkiminen tuloksetta... Toivottavasti joku muu lintufriikki tulis pian myös käymään ja antamaan arviota huoneesta ja siitä mihin se kynsi voi jäädä jumiin... toistamiseen....

Sen voin sanoa että musta ei tuu mitään rikospaikkasiivoojaa... Tuo veren haju tekee jo niin pahaa että hyi halvattu!!!

Harrikoitaa... Halvallaaaaa!!!

No jo nyt on PIRU kun ei mene harrikat kaupaksi!!! Parvesta pitää pudottaa yhdeksän jonnekin... Nyt oikeesti kannattaa tulla noutamaan omat pois... Voi olla että tulee kaupantekijäisinä muutama muukin... ;)

Arattien häkitys

Pistänpä tämän nyt tännekin kun kaijuleiden foorumilla ei uskaltanut ketään kirjoittaa mitään... :D

Eli siis lintujen häkkiin laittamisesta on usein juttua. Positiivinen vahvistaminen on ihan paras asia mitä vaan voi ihminen elämässään oppia, mutta siinä ei saa olla tyhmä ja pitää eläimiä tyhminä.

Eli usein kuuleeneuvottavan miten lintu opetetaan positiivisella vahvistamisella häkkiin leikin varjolla. Herkkujen avulla houkuttelemalla. Tämä on toki hyvän kuuloinen asia, ja sillä päästään jonkunmoiseen lopputulokseen joka ei ole välttämättä pysyvä. Jos nimittäin lintu "huijataan" leikinvarjolla häkkiin niin että joskus häkki suljetaan ja joskus ei niin kylläpä se lintu sen parista epäreilusta häkityksestä tajuaa että leikki olikin tosi tyhmä ja että en leiki enää tota.

Näen siis sen ongelman siinä että linnun kanssa leikitään aktiivisesti kunnes lintu menee häkkiin. Sen jälkeen joko jätetään se häkkiin sulkemalla ovi ja lopetetaan leikki hetkeksi (joka on negatiivinen asia) tai sitten päästetään häkistä ilman sulkemista joka on linnun mielestä ihan jees... tai sitten se pahin että leikitetään lintu häkkiin... lyödään ovi säppiin ja paiskataan pähkinä nokkaan samalla kun vedetään takkia niskaan.

No miten se sitten pitäisi tehdä?? EI HAJUAKAAN!! jotenkin se on vaan ajan saatossa meillä sujunut alusta asti kuin tanssi. Koskaan ei ole tarvinnut lintua kammeta häkkiinsä ja milloinkaan eivät ole protestoineet lähtöä vaan jäävät todella mieluusti omaan koppiinsa eivätkä huuda perään.

Jos spekuloidaan mitä minä luulisin sen olevan... No meillä linnut menevät häkkiin ensialkuun iltaisin. Kun uusi lintu tulee kotiin niin se ei pääse viikkoihin ulos häkistään vaan totuttelee elämänrytmiin ja talpoihin rauhassa. On tietyt kellonajat jolloin valot sammuu ja milloin muut linnut menevät häkkiin. Lintu oppii jo siis ennen vapaaksi päästöä miten toimii homma. Koska alkaa pimeys ja hiljaisuus... Sitten kun lintua aletaan päästää vapaaksi jatkuu sama toiminta. Aletaan tekemään niitä iltatoimia ehkä jopa tuntia aiemmin jotta linnulla on hyvä aika tajuta mennä omaan paikkaansa syömään ja nukkumaan. (usein menevät jo paljon ennen uniaikaa takaisin koppiin turvaan)

Pelle on käsinruokittu ja se on aina ollut käsiteltävissä. Olen sen itseasiassa itse käsinruokkinut ja jo nahkapallerosta asti olen sen tietysti joutunut nostamaan koppaan ja ulos... myöhemmin häkkiin ja ulos. Se vaan jäi sellaiseksi tavaksi että tänäpäivänä 8v myöhemmin pelle ei koskaan tule häkinovesta ulos tai mene sisään ilman kättä. (joskus pelottoman häkkiin menee dyykkaamaan paremmat ruuat mutta ulos ei tule ilman ottamista) Katsoo vaan orrella että hemmetti... voisko joku päästää mut ulos.

Peloton sen sijaan on villinä otettu ja PIIIIIIIIIIIITKÄÄN sen kanssa pelattiin vaikeamman kautta kun oli keppikammoa ja käsikammoa ja yleistä kammoa. Sen opetin häkkiin "negatiivisesti" eli aina häkitys meni samalla kaavalla... Pelle omaan häkkiinsä jonka jälkeen hetken odottelu josko peloton menee itse ja jos ei mene niin sitten kehon kieltä käyttämällä ohjailin linnun häkkiin (eli kädellä tai kepillä joskus metrienkin päästä paimensin linnun häkkiinsä) Paimentamisessa on se hienoinen ongelma, että ei saa koskaan mennä sen tietyn rajan yli missä lintu kokee itsensä uhatuksi ja joko jähmettyy tai lähtee lentoon. Otuksen pitää jatkuvasti tietää mikä suunta on sallittu jotta se uskaltaa liikkua. Äänellä kehumista heti kun on oikea suunta ja kannustusta... Kun on väärä suunta niin hiljaisuus ja tilanteen mukaan joko tilanteen paikallapito tai patistus oikeaan suuntaan.

Tämä paimennus on siis positiivisen vahvistamisen "vastakohta", mutta mielestäni se on oiva keino oikeinkäytettynä ja nimenomaan sellaisten eläinten kanssa ihan jees mitkä eivät ole agressiivisia ja mistä ei ehkä ole tarkoituskaan tulla umpikesyjä. (peloton on siis kesy nykypäivänä)

Video Lintujen häkityksestä

Peloton on videossa nyt tämä lintu joka lähtee orrelta, lentää alakertaan ja jäpittää siinä häkinkulmalla odottamassa. Pelle on kokoajan kameranpäällä ja laitan sen kädellä häkkiin. Syy Pelottoman seisomiseen juurikin tuossa kohdassa on se että mies on antanut sille aina häkityksen yhteydessä pusuja tuossa nurkalla ja odottaa niitä siinä minultakin (mutta ei saa) Peloton menee häkkiin käsimerkistä ja siitä syystä se lähtee jo ennen verbaalista käskyä menemään häkkiinsä videolla.

Iltaisin se on aina peloton joka alkaa hinkumaan häkkiinsä ja pelle yhtyy kuoroon kyllä helposti. Häkissä eniten huutaa myös peloton... Pelle on hyvinkin hijlainen lintu.

Laiskuus on paha juttu

Vieläkään ei ole lintuhuonetta rempattu... vielähän on kuukausi kesää jäljellä... HAA HAA! Hemmetti! Pakko saada itseään niskasta kiinni. Melkeenpä kaikki materiaalit remppaan on olemassa eli enää vain aika puuttuu... Loma alkaa elokuun alusta... Avot jäätyy ulos syyskuun lopussa :D

Hieman on vielä epäselvää mitä mä tekisin arattien kanssa. Niille kun olis oma huone nyt ns. pannuhuone. En vaan oo ihan 100 varma uskallanko laittaa noi kaksi kiukkupäätä samaan koppiin. Tappaako ne joskus toisensa vielä? Vapaana ei tarvii mitään pelätä ja ovat melko erottamaton kaksikko, mutta silti nokkapokkaa tulee päivittäin, hetkittäin ja jopa minuuteittain.

Harrikoitakaan en oo vielä pyydystäny. Ne ottaa jo kavsti matsia alhaalla pesimävireissään... Täytynee ihan oikeesti mennä koppaamaan ne perjantaina. Säälittää vaan tunkee niitä noihin pesityshäkkeihin. Olishan mulla sekin vaihtoehto että pyydystän vaan tytöt tai pojat... enkä pesitä olleskaan. Toisaalta tuolla on pari sellasta vanhusta jotka pitää pesittää nyt tai sitten ei enää koskaan. Ehkäpä pesitän vaan noita vanhuksia pari pesuetta....

Ai niin! Ihanaa... viinimarjat alkaa kypsyä ja linnut ahmii niitä ihan hulluna!!

Vielä samaan päivään kolmaskin lintu-uutinen

Niilo Nokkava eli meidän avojen viimeinen poikanen lähetteli kesäisiä terveisiä ja kyllähän tuo ilahdutti kovasti!!!

Niilo peri isältään tuon punaisen läikän rintaansa. Nokka ja naamataulu on myös ilmetty isänsä. Meillä kun on nyt tuo läskipäätico isolla nokallaan niin niilo näyttää tosi veikeältä ja viekkaalta.

Harrikkaparven kuvapläjäys

Ensimmäinen veijari on meille tullut oranssiääkoiras. Upea ilmestys joka on näiden kuvien ottamisen aikaan ainut täysin vaihtanut. Kuvat ovat jo kuukauden takaa tai taitaa olla enemmänkin... Eli nyt on kaikki omatkin olleet aikuisen puvussa pidempään

Uusi poika on todella ilmeikäs isoine tummine silmineen. Jotenkin ne korostuu kun on tuo oranssi naama.

Samaan kuvaan on myös mahtunut meidän sininen poika jolla tuossa vielä vähän tuppia päässä jäljellä. Naamasta tuli vaaleanpunainen ja rinta on todella uskomattoman tumman sininen.

Yllä olevissa kuvissa on kaikki lilarintaisia. Ensimmäisessä on kaikki poikia ja näistä siis kahdella tumma rinta ja yhdellä lähes lilac... Sanon nyt että lähes lilac siitä syystä että minulla on kyllä vielä vaaleampirintaisia koiraitakin. Tuo on melko tumma mutta ei vedä vertoja näihin kahteen tummimpaan. Myynnissä olisi kaksi noita perusvärisiä punapäisiä koiraita joilla on oikeasti tumma rinta.

Seuraavassa kuvassa on vielä paremmin edustettuna myös naaraissa tumma rinta ja lilac. Eli takana oleva kaksikko on vasemmalla lilarinta mustalla päällä ja oikealla lilac. Yksistään jos näkee niin on ihan turha mennä arvaamaan kuinka tumma on naaraan rintapielus mutta jos on vertailukohtaa ja vielä kun on kuvat otettu salamalla joka todella näyttää sitten kaikki värierot. Vasemmanpuoleinen lilarinta/mustapää naaras on myynnissä... tai oikeastaan niitä on kaksi ihan samanlaista ja samoista vanhemmista.



Ensimmäisessä kuvassa on kaksi naarasta. Toinen on jotain puna ja mustapään välistä. Oikealla on myynnissä oleva mustapäänaaras. Vasemmanpuoleinen on siniselkäisen koiraan äitee.

Toisessa kuvassa on normi punanaamainen naaras ja mustanaamainen naaras.

Sitten vielä muutama jämäkuva mistä en keksi mitään sanottavaa :D

 

Kiukkulintupeli

Eilen aloin ihan oikeesti pelaamaan agrybirds peliä kun sellainen isännän puhelimessa on... Pari tuntia viimeyönä hurahti ihan heittämällä ja sain miehenkin sitten kokeilemaan minkämoinen peli se on... Ja kah kummaa pelle jäi koukkuun myös välittömästi. Ne äänet ilmeisesti olivat hänen mieleensä ja käsien liikkuminen näytöllä. Paljon parempi kun pleikkariohjaaminen tai näppiskäsien kuksiminen...